3. Elokuu, 2008 @ 11:16 kirjoitti diary
En oo taaskaan ehtiny, enkä muistanu kirjottaa!!! On tapahtunu ihan mielettömästi kaikkee!
Niin. Kävin pillerilääkärillä jo 10.5. Perjantaina ennen sitä lääkäri soitti, että sain ajan aikaisemmaksi. No, menkat alkoi 15.5. eli onneksi sain ajan ennen 17.5. Tuolloin lauantaina olin käymässä [vanhempien luona] kotona. Siellä huomasin, että menkat alkaa. Juha toi pillerit kotoa ja nappasin ensimmäisen 18.20. Juha oli todistamassa tapahtumaa.
Sitten Juha lähti yön yli pirskeisiin. Mulla ei ollut intoa lähteä.
Juha osti mulle äitienpäivänä atsalean, joka on edelleen hengissä. Äitienpäivänä mentiin ensin äidin luo. Annettiin äidille vielä 300 mk sen harrastukseen. Anopille annettiin Body Shopin saippua (sain “onnettarena” ilmasiks).
Se oli viimeisiä kertoja, kun näin koko naisen. Nimittäin tapeltiin Juhan kanssa puhelimessa, Juha anoppilassa, minä kotona. Anoppi kuuli, kun Juha itki puhelimessa. Se [anoppi] syytti sittemmin mua Juhan pompottamisesta ja ettei Juha oo kypsä ja kaikkee paskaa. Monta puhelinkeskustelua ne kävi, kunnes anoppi ei enää vaatinu Juhaa kotiin asumaan ja antoi muutenkin kerrankin periksi!!!
Minä vaan en halua nähdä koko naista ollenkaan! Sain siitä tyystin tarpeekseni. Se Juhan välityksellä pyysi myöhemmin anteeksi (sanoin “jaa”) ja t-paidankin keksi mulle laittaa (mainospaita töistänsä…). Helvetti, anteeks en anna! Juhakaan ei oo nyt käyny paljoo siellä. Ruokia ollaan tehty nyt yhdessä täällä, tai sitten ollaan pari kertaa käyty mun vanhempien luona.
E-pillereistä ei oo ollu juurikaan vaivaa, kunhan vaan muista aina ottaa sen. Aluks ne teki mut hirmu lepposaks ja kärsivälliseks. Meillä oli tosi mukavaa Juhan kanssa.
Eilen mussa alko hiipiä outo masennus. 4 lomapäivän jälkeen taas paskaan työharjotteluun. Muutenkin tuli ihan epätoivonen olo, jota yritin epätoivosesti pyyhkiä syrjään.
Katottiin elokuva, se kesti yli puolen yön. Väsytti, muttei uni tullu. Menin rauhottumaan parvekkeelle hetkeksi… luin aamun lehteä ja poltin tupakan.Tuli kylmä, kun helteet vaihtu viileempiin ilmoihin. Menin nukkumaan.
Aamulla tuli kränää herätyskelloista. Sain ihan hillittömän hepulin. Juha erehtyi huutamaan mulle, vaikka sanoin, että elä huuda mulle. Se tuntu kamalan pahalta. Sitten kun se asia ei heti rauennu, sain raivarin. Viskoin tavaroita, huusin ja kirosin, painuin vessaan ovet paukkuen ja viskoin sielläkin kaikkea mitä käsiini sain. Juha huusi ja tuli perästä. Se tarttu käsistä kiinni. Huidoin ja tönin sitä vessasta ulos. Huusin ja käskin sitä olemaan hiljaa, ihan hysteerisenä. Löin Juhaa, kun se ei menny ovelta pois ja jatkoi huutamista. Lopulta kiljuin vain kurkku suorana ja lysähdin eteisen lattialle. Juha alko itkee hulluna.
Sitä ratkottiin ja setvittiin, myöhästyin töistäkin ja selvittiin siitäkin… Ihan sama ku iskän takia saatu raivari… se siis vaikuttaa edelleen? So much for that…
Nyt ei tuu kovasti muuta mieleen… naapuri on hiljentyny. En kerro mitään hirmu perusteellisesti. Kun on “runko”, niin siitä muistaa monia asioita, mitä ei osaa kirjottamalla kuvata, mitä ei halua kirjottamalla latistaa. Kyllä nää jutut muistaa, vaikka dementia hieman iskisikin! [Ei muuten muista!]
Kirjottamaan en oo ehtiny… kirjepino pöydän reunalla on valtaisa… Jonkun sortin masennus kalvaa edelleenkin. Pessimistinen, epätoivonen, väsyttävä, tarmoton ja synkkä olo. Outoja kuolema-välähdyksiä käy hetkittäin, niin ku ei oikeen jaksais elää.
Ja yks juttu vielä… Koulu ei menny läpi… Se ei oo kyllä mun mielestä syy masennukseen. Tein sen tietoisesti.